EU:N TYÖAIKADIREKTIIVI ODOTTAA UUDISTAMISTA

EU:n työaikadirektiivi on säädetty jo vuonna 1993 ja sitä on yritetty uudistaa useaan otteeseen. Euroopan Parlamentti hyväksyi oman kantansa direktiivin uudistamiseen joulukuussa 2008, mutta se kaatui neuvoston vastustukseen sovittelussa. Eurooppalaiset työmarkkinajärjestöt yrittivät vielä 2012 neuvotteluratkaisua asiassa, mutta nämäkin neuvottelut kariutuivat. Sen jälkeen on järjestetty julkinen kuuleminen vuoden vaihteessa 2014-2015. Viimeisimmän kerran työmarkkinajärjestöjä on kuultu kuluvan vuoden tammikuussa.

Osana EU:n Sosiaalista Pilaria komissio julkisti 26.4. ”tulkitsevan tiedonannon” työaikadirektiivistä ja sen soveltamisesta. Direktiivi on savupiipputeollisuuden ajalta ja kaipaisi pikaista uudistamista. Komissio ei kuitenkaan nähnyt direktiivin uudistamisesitykselle mitään läpimenomahdollisuuksia, koska

• eurooppalaisilla työmarkkinaosapuolilla ei ollut sitä koskevaa yhteistä tahtoa
• EU:n neuvostosta löytyy (jälleen kerran) merkittävä määrä jäsenvaltioita, jotka ovat valmiita torjumaan direktiivin uudistamisen.

Komissiossa tiedostetaan kyllä ongelmat, mutta se ei halunnut ryhtyä turhaan yritykseen. Aikaisin hetki, jolloin asiassa voi lainsäädäntötasolla tapahtua jotain on silloin, kun työelämän lainsäädännön suurin jarrumies Iso-Britannia on lopullisesti vetäytynyt kanaalin taakse.

Työaikadirektiivin soveltamisesta on annettu yli 50 Euroopan Unionin Tuomioistuimen tuomiota. Pelkästään jo tämä osoittaa, että direktiivillä on uudistamisen tarvetta. Tulkitsevalla tiedonannolla pyritään vastaamaan tähän tarpeeseen.

Työelämä muuttuu sellaista vauhtia, ettei säädös, joka perustuu työpaikalla 8-16 tehtävään työhön voi enää toimia. Nykyisen direktiivin artikla 17.1 esimerkiksi sulkee ”itsenäistä työtä tekevät” säädöksen soveltamisalan ulkopuolelle. Kun tarkastellaan uusia työn muotoja (alustatyö, vuokratyö, jaettu työ, itsensä työllistäjät ja ylipäätään kaikkinainen etätyö), putoaa direktiiviltä vähitellen pohja mikäli mitään ei tehdä – koska nämä työn muodot ja ylipäätään kaikki asiantuntijatyö on itsenäistä. Siksi asiaan piti puuttua ja antaa selventäviä tulkintoja

Tiedonannossaan komissio rajoittaa voimakkaasti itsenäisten työntekijöiden (ml. ylemmät toimihenkilöt) sulkemismahdollisuuksia direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Komissio ensinnäkin toteaa, ettei kokonaista henkilöstöryhmää voi sulkea ulos (toisin kuin esimerkiksi Suomessa työnantajat ovat yrittäneet). Komissio katsoo myös, että ulossulkeminen voisi koskea tiettyjä korkean tason johtajia, joiden työaikaa ei seurata miltään osin eikä heidän tarvitse olla työpaikallaan tiettyä aikaa ja että he voivat päättää aikataulunsa itsenäisesti. Komission tiedonannossa todetaan vielä erikseen, ettei kaikkia ylempiä toimihenkilöitä voi sulkea direktiivin ulkopuolelle artiklan 17.1 nojalla. Tämän perusteella pyrkimykset Suomen työaikalain heikentämiseen ovat yhteisöoikeuden vastaisia.

Lisäksi komissio toteaa, että

• kaiken tyyppisissä sopimussuhteissa olevia pitää kohdella työntekijöinä
• matka-aika voidaan lukea työajaksi tietyissä olosuhteissa (ei kuitenkaan matkaa kodin ja työpaikan välillä)
• 4 viikon minimivuosilomasta ei voida poiketa.

Nämä ovat edistysaskeleita, mutta eivät kuitenkaan poista direktiivin kiireellistä uudistustarvetta.

Teksti: Ari Åberg, Senior policy advisor, industriAll - Europe