KUKA PIDENTÄÄ TYÖPÄIVÄÄSI?

YTN:n selvitysten mukaan ylemmät toimihenkilöt tekevät viikossa reilut kolme tuntia töitä enemmän kuin mitä ovat työsopimusta allekirjoittaessaan sopineet. Mitä korkeammassa asemassa ylempi toimihenkilö työpaikallaan toimii, sitä pitempi on työpäivä. Kuka työpäivääsi oikein pidentää?

Monella meistä työ on mielenkiintoista. Siihen myös helposti uppoaa, kun haluaa tutkia tarkemmin, tietää enemmän ja ennen kaikkea tehdä työnsä hyvin. Silloin ei aina kelloaan katso.

Mutta taitaa työnantajakin antaa meille aihetta työpäivän jatkamiseen. Ylemmistä toimihenkilöistä enemmän kuin joka kymmenes pitää työmääräänsä jatkuvasti liian suurena ja liki puolet ajoittain liian suurena. Yli puolet kokee, että työtehtävien ja projektien aikataulutus on pielessä. Ontuuko tehtävien kokonaishallinta yritystasolla vai olisiko kyse liian pienestä henkilöstömitoituksesta?

Kolme neljästä ylemmästä toimihenkilöstä matkustaa työnsä takia. Työmatkoilla vierähtää keskimäärin liki kuuden normaalin työviikon verran vuodessa. Usein työmatkoilta palataan myöhään tai jopa aikaisin aamuyöstä, ja toimistosorvin ääressä on oltava taas heti aamutuimaan.

Säännöllisen työajan ulkopuolinen matka-aika ei ole lain mukaan työaikaa, sen me tiedämme liiankin hyvin. Useimmissa yrityksissä työmatkojen määrää ei lainkaan seurata kuin korkeintaan kustannusnäkökulmasta; henkilön ”kokonaismatkarasitus” ja sen vaikutukset työhyvinvointiin jäävät tyystin piiloon. Puhumattakaan siitä, että palautumismahdollisuuden antava työajan jousto tuntuu olevan hyvin sattumanvaraista, kun yhteiset pelisäännöt puuttuvat.

Voisiko työmatkustuksen kytkeä osaksi normaalia työterveydenhuoltoa? Olisiko mahdollista rukata matkaan lähtöä ja sieltä tuloa normaaleja elintoimintojamme paremmin tukeviin ajankohtiin? Voisiko matkustamista vähentää esimerkiksi videokokouksin? Ja voisiko ne pelisäännötkin saada koskemaan yrityksen kaikkia työntekijöitä samalla tavalla?

Reilu kolmannes ylemmistä toimihenkilöistä kertoo olevansa työajan seurannan ulkopuolella. Joka viides pitää itse työajastaan kirjaa ja vain neljä kymmenestä ylemmästä toimihenkilöstö kertoo työnantajan huolehtivan työajan seurannasta. Eivätkö työnantajat halua noudattaa työaikalain velvoitetta työaikakirjanpidosta? Vai haluammeko itse olla katsomatta peiliin ja uskotella itsellemme hallitsevamme oman työajankäyttömme työsopimuksemme mukaisesti?

Kuusi kymmenestä ylemmästä toimihenkilöstä kertoo, että hänen tulee olla tavoitettavissa normaalin päivittäisen työajan ulkopuolella. Kolme neljästä saa lomallaan työhön liittyviä yhteydenottoja ainakin silloin tällöin – joka kahdeksas säännöllisesti. Lähes joka toiseen ollaan työasioissa yhteydessä iltaisin, kolmea neljästä hätistellään viikonloppuisin työasioilla eivätkä kaikki meistä saa öitäänkään nukkua rauhassa ilman työyhteydenottoja.

Ketä me haluamme huijata suostumalla kaikkeen tähän tekemällä harmaita ylitöitä? Itseämmekö vähättelemällä oman vapaa-aikamme merkitystä ja pienentämällä tulevaisuuden eläkkeitämme, työnantajaamme tarjoamalla mahdollisuuden päästä pienemmillä kustannuksilla ja siten kasvattaa omistajien kakkua vai yhteiskuntaa, joka ei saa verotuloja yhteisen hyvinvointimme rahoittamiseksi?

Tuijotammeko jatkuvasti vain kustannuksia ja unohdamme ihmisen arvon? Eiköhän olisi jo korkea aika alkaa arvostaa elämäämme kokonaisuutena eikä vain työmme tekijänä.